Tarinani

 

Olen Hetki Aikaa yrityksen perustaja Maarit Rissanen ja sydämeni sykkii ikäihmisille ja ihmisen hoitamiselle luonnollisin keinoin.

Erityinen kiinnostuksen kohteeni ovat olleet jo vuosia lääkkeettömät hoitomuodot.

Haluan jakaa tietoani, osaamistani ja kokemustani kaikille, jotka haluavat pitää huolta omasta sekä läheistensä terveydestä että hyvinvoinnista.

Hyvinvointi on hyvin laaja käsite johon kuuluvat myös hoiva ja huolenpito. Itse pidän läsnäoloa ja kuuntelua erittäin tärkeänä, varsinkin ikäihmisen ja muistisairauden ollessa kyseessä.

Olen lapsesta asti viihtynyt ikäihmisten parissa. Jo 4 vuotiaana tyttösenä istuin naapurin tädin pöydän äärellä kuunnellen hänen niin ”ihmeellisiä” tarinoita. Muistan hänen harmaat, rullatut hiuksensa ja  jännityksen, kun sain maistaa elämäni ensimmäisen kerran talkkunaa ja pääsin kurkkaamaan viilin teon saloihin.

Tuli aika kun kiinnostuin kaikesta hyvinvointiin liittyvistä asioista, opiskelin vyöhyketerapeutiksi, tutustuin tuntematta jääneisiin tunteisiin erilaisten koulutuksieni kautta kuten psykologinen vyöhyketerapia, tunnekoulu, tunteiden dynamiikka, tunnetaideterapia yms.

Omakohtaiset kokemukset lähipiirin sairauksista ja niihin liittyvät surutyöt sekä luopumiset, ovat olleet ehkä elämäni rankimpia ajanjaksoja. 

Ensin sisareni 15 vuotta kestävä syöpä, leikkauksineen ja raskaine hoitoineen. Tämän jälkeen isäni muistisairaus, palvelutaloon muutto yms. sekä molempien poismenot. Puhumattakaan siitä mikä tyhjiö jäi äidilleni yli 60 vuotta kestäneestä liitosta, isäni poismenon jälkeen. Näiden asioiden läpikäynti on ollut vaikeaa mutta antanut ymmärrystä tunteisiin mitä läheisen menetykseen liittyy sekä itseni että läheisteni kannalta.

Asioiden hoito ja selvittäminen eri sosiaalisten ryhmittymien kanssa vei myös suunnattomasti aikaa ja tietenkin kaikki piti hoitaa virka-aikana. 

Viimeisen 10 vuoden aikana olen saanut työskennellä  ja opiskella ”tohtorismiehien” avulla puhtaan ravinnon ja ravintolisien merkityksestä hyvinvointiin.

Kotihoidon pariin elämä johdatti minut 2015. Näin miten hoitajat uupuivat työtaakan vuoksi ja lähinnä siitä, etteivät voineet/kyenneet tehdä sitä työtä mihin aikanaan olivat lähteneet opiskeleman hoitoalaa eli hoivan ja hoidon antamisen ikäihmisille. Ei ollut aikaa kuunnella, ei aikaa keskustella. Näin miten vanhukset hiljaisina tyytyivät kohtaloonsa ja yksinäisyyteen.

Myöhemmin sain tilaisuuden käydä ikäihmisten perhehoitaja valmennuksen Perhehoitoyksikkö Kanervassa Hämeenlinnassa.

Siitä sitten se ajatus lähti, työskennellä ikäihmisten parissa kuuntelijana, seuralaisena ja myös perhehoitajana. Näin oman elämäni polku nivoutuu yhteen kaiken oppimani parissa.

Nähtäväksi jää mikä minusta tulee isona, mutta uskon, että kaikki nämä yhdessä ovat minun juttuni. Tarkalleen minkälaisena ja missä muodossa, sitä en vielä tiedä. Matkani jatkuu yhä ja uskon että vielä tulee mielenkiintoisia asioita elämän polulleni. Sanontahan kuuluu että vierivä kivi sammaloidu.

 

Lämpimin ajatuksin,

Maarit