Näin pääsen eroon puhumisen ja mielipiteen sanomisen pelosta.
Oletko koskaan ajatellut miksi sinun on vaikea puhua tai tuoda julki omaa mielipidettä saatikka tuoda mielipiteesi esimerkiksi näin julkisesti esille? Siellä saattaa olla lapsuutesi trauma takana. Minulla se oli PELKO.
Käy rohkeasti asiasi kimppuun, oli se mikä tahansa, eli mene mukavuusalueesi ulkopuolelle.
Kerron oman tarinani, jonka toivon auttavan sinua ymmärtämään omaa käyttäytymistäsi mielipiteen lausumisessa ja kenties antavan rohkeutta kohtaamaan omat pelkosi.
Pelon kohtaaminen ja siitä ylitse pääseminen
Olen juuri uusinut kotisivuni ja haluan alkaa myös blogata. Minulla on paljon omakohtaisia kokemuksia hyvinvoinnin aihepiiristä, joita haluaisin jakaa myös muille, mutta koen kirjoittamisen erittäin vaikeaksi. Tiedän syynkin tähän: pelko, häpeä ja syyllisyys! Tunteet epäonnistumisesta, oman mielipiteen ilmaisusta/julkaisusta.
Tämä kaikki juontaa omaan lapsuuteeni ja yrityksiini ilmaista omaa mielipidettä. Isäni oli minulle iso, iso auktoriteetti ja myös selkäsaunan antaja. Hänen vihansa oli pelottavaa ja kasvoin lapsuuteni pelosta käsin. Äitini muistutti aina, ettei saa suututtaa isää, ”kun se suuttuu niin se ei tiedä mitä tekee”.
Tämä on vain yksi tarina, joka on jäänyt mieleeni. Erään kerran lapsena, noin 5-6 v, kuulin kuinka vanhempani puhuivat keskenään asiasta, jota en ymmärtänyt silloin, ja että sitä ei tarvitsisi kertoa juuri sille henkilölle jota asia koski. Muistan tarinan pääkohdan ja lauseen: …eikö hän ymmärrä… No minä pienenä tyttönä ajattelin, että minun pitää asia kertoa hänelle, jotta hän YMMÄRTÄÄ. Kerroin asiasta kyseiselle henkilölle pienen lapsen viattomuudella ja tarkoittaakseni vain hyvää, jotta hän pystyisi ymmärtämään asioita. No arvaatte kai miten siinä kävi. Kyseinen henkilö pahoitti mielensä ja kertoi asiasta vanhemmilleni. Isäni viha kasvoi hirmuisiin mittoihin (siis lapsesta katsottuna) - huutoa, syytöksiä ja selkäsauna.
Miten tässä näin kävi? Vanhempieni oma syyllisyys ja häpeä puhumisesta kostautui minulle rangaistuksena niin kuin monesti tehdään koska ei mietitä OIKEASTI mihin lapsi on syyllinen ja anneta rangaistusta, jos se on tarpeen, siihen mihin lapsi on syyllistynyt. Vanhempien omat tunteet ryöstäytyvät käsistä, jos niitä ymmärretä ja niitä ei ole purettu.
Tässä kohtaa rangaistuksen muoto ja suuruus ei ollut oikea. Minulle se aiheutti trauman, joka on ohjannut elämääni myös asioiden ilmaisussa.
Isäni kanssa olen keskustellut selkäsaunoista ja antanut anteeksi. Tämä tapahtui juuri ennen hänen poismenoaan. Olen kiitollinen siitä, että sain tuntea sen oikean isäni ja pienen pojan, kun tunteet eivät häntä enää vanginneet sairasvuoteella. Otin selvää hänen lapsuudestaan ja mitä siellä oli tapahtunut, niin ymmärsin hänen purkamattomat traumansa. Hänhän vain toisti omia traumojaan. Siihen aikaan ei puhuttu eikä annettu neuvoja miten lasta kasvatetaan, vaan ainoa rangaistus oli selkäsauna.
Elämällä on tapana tuoda ”trauma” uudelleen eteen, jotta asian voisi korjata omalta kohdaltaan. Itseni kohdalla se vain paisui ja paisui, kunnes uskalsin kohdata pelkoni auktoriteetin edessä. Pääsin irti pelosta joka oli ohjannut elämääni.
Oman traumani kohtaaminen ja purkaminen
Nyt on minun vuoroni kohdata ja purkaa oma traumani näin blogin kirjoittamisen myötä. Toivon, että lukijana annat anteeksi jos tekstit eivät ole kieliopin mukaisia ja saattavat hyppiä aiheesta toiseen. Toivon silti, että jaksat tulevaisuudessakin lukea blogiani. Uskon, että kirjoittamalla ja puhumisella pääsen jälleen tässä asiassa eteenpäin. Kenties jossain vaiheessa kirjoitan elämänkerran!
Oma hyvinvointi alkaa aina itsestä ja koen tärkeäksi pitää sitä yllä monin eri keinoin. Tunteiden kohtaaminen on yksi keino. Uskalla hypätä mukavuusalueen ulkopuolelle ja kohdata oma pelkosi. Anna itsellesi hetki aikaa asian läpikäymiseen ja hyväksy itsesi sellaisena kuin nyt olet. Voit purkaa asiaa kirjoittamalla, puhumalla, laulamalla, nyrkkeilemällä, mikä itsestäsi tuntuu hyvältä. Pääasia että tuot sen ulos omasta mielestä konkreettisella tavalla.
Tämä on alku itseni ilmaisemiseen kirjoittamalla ja ilmaisemaan omia mielipiteitä myös puhumalla. Olen työskennellyt näiden asioiden parissa jo 15 vuotta ja kasvanut omana itsenäni. Lisää siitä Kuka minä olen -sivulla.
Minäkin tein tämän hypyn ja julkaisin tämän tekstin.
Lämmöllä,
Maarit
