Oletko kiinnittänyt huomiota, miten mediassa pelotellaan asioilla, kuten työttömyys, lama, raha yms.
Aidot tunteet ovat pelko, syyllisyys, viha ja häpeä. Kun ihminen ymmärtää tunteiden merkityksen ja sen miten ne saattavat ohjata meidän elämää, hän on ottanut jo ensimmäisen askeleen itsensä tuntemiseen.
Olen huomannut omassa työssäni tunteiden merkityksen, olipa hoitotapa mikä hyvänsä. Puhun nyt kehoterapioista, laihdutuksesta ja hoidoista joilla vaikutetaan solutasolle. Nämä hoidot saattavat nostaa aitoja tunteita pintaan. Tunteita vain ei osata tunnistaa ja käsitellä, jotkut saattavat jopa säikähtää jos tunne tulee ”tunnepurkauksena” esimerkiksi viha.
Elämään kuuluu tunteet mutta tässä hektisessä maailmassa painetaan tukkaputkella eikä joko ymmärretä, haluta tai uskalleta pysähtyä miettimään että MIKSI minä elän elämääni näin. Nyky-yhteiskunta painaa päälle, syyllistämällä ja pelottelemalla.
Keholla on omat keinonsa viestittää ongelmasta, ihon, suoliston, aivojen tai tukielimistön kautta.
Näihin ongelmiin voi saada apua kokeilemalla erilaisia luonnollisia hoitomuotoja riippuen kehon ongelmasta. On myös hyvä tiedostaa tai tunnistaa tunne ja ymmärtää mikä on varsinainen syy esimerkiksi pelon takana. Useimmiten vanha tapahtuma (trauma) on jäänyt käsittelemättä ja ”nostaa” uudelleen päätään.
Tämän hetken ehkä vaikuttavin tunne on pelko, jolla pystytään hallitsemaan koko maailmaa. Media pursuaa ikäviä asioita jotka jäävät alitajuntaa myllertämään esim. työttömyyden pelko ja mitä siitä seuraa. Pelätään etukäteen irtisanomisia ja näin uhrataan työlle enemmän aikaa ja/tai viedään työt kotiin. Ollaan mahdollisimman hyviä työntekijöitä jottei irtisanomisia tulisi. Lapset, koti, puoliso ja ystävät jäävät vähemmälle. Syyllisyys tekemättömistä töistä, ajasta perheelle, kodille jopa siitä että 24 tuntia ei riitä työn tekemiseen.
Lisätään tähän vielä erilaiset hikijumpat, kuntosalit yms. joilla niin sanotusti puretaan paineita mutta tällä tavoin vain lisäämme niitä. Ihminen kuormittuu entisestään. Keho happamoituu lisää ja oireita ilmaantuu tai ne pahenevat.
Se on ihan sama, vaikka painat duunia kuin kovaa tahansa. Yritys kun irtisanoo, niin se irtisanoo. Siinä ei katsota kuka tekee paremmin tai enemmän. Euromääräinen summa pitää säästää jotta saadaan tulosta. Varsinkin pörssiyhtiöissä toimitaan näin. Johto antaa pomolle lukumäärän kuinka moni saa lähteä ja hänen täytyy päättää ketkä lähtee. Miten reagoi pomo, jonka pitää tehdä vaikea päätös ja kenties kuulla siitä aiheutuvat vihanpurkaukset. Hän yrittää pitää itsensä koossa, eikä voi näyttää tunteitaan. Suurin osa pomoista syyllistyy ja syyllisyys saattaa myös tulla niille jotka jäävät. Jos asiaa ei käsittele itsensä kanssa/ jonkun muun kanssa, voi tunne jäänä muistiin ja tulla eteen myöhemmin tapahtumana tai oireena.
Pelko ja/tai syyllisyys stressin pohjalla?
Jos stressi jatkuu pitkää tai toistuu useasti ja tunteet eivät ole tasapainossa, saattaa ilmentyä oireita kehollisesti tai henkisesti.
Oireisiin ei ehkä kiinnitetä huomiota tai ei osata yhdistää niitä. Näin oire saattaa muhia pitkäänkin ja kehittyä sairaudeksi. Miten se kullakin ilmenee, on henkilökohtaista. Suolisto oireet, kuten ripuli, ummetus. Fyysiset kuten niska/hartiakivut tai erilaiset iho-ongelmat. Psyykkiset oireet, migreeni, päänsärky tai jopa masennus. Myös usein toistuvat poskiontelotulehdukset saattavat olla oire stressistä.
Kerroin ”kuka minä olen osiossa” työuupumuksestani. Olin sairauslomalla kun huomasin ihottuman ylävartalossani. Koko ylävartaloni oli suuria, punaisia ja koholla olevia läikkiä täynnä. Mietin pääni puhki mistä se olisi voinut tulla. Kävin kaikki ruokalajit läpi mitä olin syönyt, pyykinpesuaineet, oliko uusia vaatteita joista kenties olisin saanut allergisen reaktion. Näistä asioista ei kuitenkaan mikään ollut muuttunut.
Kunnes!
Sairausloman jälkeen ajelin töihin kun se ajatus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. En halunnut mennä takaisin töihin. Olin ollut suorittamisen kierteessä ja tehnyt pitkiä päiviä koska halusin tehdä työni hyvin ja pidinkin työstäni paljon. Yrityksessä oli samaan aikaan isoja muutoksia ja emme tienneet työn jatkumisesta. Joten ahdistukseni kasvoi myös sitä kautta.
Ajoin suoraan työterveysasemalla ja kerroin ajatuksistani työpaikkalääkärillemme, pyysin lisää sairauslomaa ja sanoin miettiväni asioita.
Meni kaksi päivää kun ilmoitin lopettavani työpaikassani. En jaksanut enää. Tunne oli sekä vapauttava että pelottava. Ihottuma tai allerginen reaktio, millä nimellä sitä halutaan nimittää, häipyi heti päätöksen tehtyäni.
On hyvä pysähtyä hetkeksi ja kysyä taas tuo kysymys miksi? Mistä johtuu tämä ihottuma, ahdistus yms. Voit miettiä viimeaikaisempia ajatuksia ja tapahtumia ja yrittää löytää sitä kautta syyn stressiin.
Yleensä meidän omat ajatuksemme kertovat jo stressille pohjan mutta emme osaa tulkita tai yhdistää niitä ja oireita toisiinsa.
Kun tunnet itsesi, tiedät voimavarasi ja helpotat omaa elämääsi.
Löydä todellinen syy stressiin, uskalla tuntea se ja käy tunteen kimppuun rohkeasti!
Syynä ihottumaani oli ensinnäkin työuupumus ja toiseksi irtisanomisen pelko. Pelko eli ahdistukseni tuli esiin oireena iholle. Jos olisin jatkanut samassa työpaikassa, ahdistuksestani olisi saattanut kehittyä masennus.
Tämänkin asian jouduin kokemaan uudelleen kun sairastuin stressipohjaiseen masennukseen. Tapahtumien kulku oli vain toinen mutta pelko ja syyllisyys tämänkin oireen pohjalta paljastui. Ajattelin että nyt tai koskaan, käyn pelon ja syyllisyyden kimppuun rohkeasti. Käsittelin syitä ja tunnustin itselleni oman osuuteni asiassa ja sain itselleni uusia voimia. Kävin tuumasta toimeen, tosin pelosta täristen mutta voitin tunteen ja näin nousin pelkoni yläpuolelle.
Näillä esimerkeillä halusin esittää miten stressi voi ilmetä sairautena ja mikä tai mitkä tunteet saattavat olla sairauden alkulähde. En niin että jokaisen pitäisi irtisanoa itsensä vaan löytää perimmäinen syy eli tunne ja kohdata (tuntea) se. Oppia itsestään jotain, tässä tapauksessa kohtasin pelon ja tunnustin itselleni oman osuuteni syyllisyyteen.
Opin itsestäni näiden kokemuksien avulla paljon ja olen kiitollinen niistä. Uskonkin ettei minun enää tarvitse sairastua vaan kohtaan elämän polkuni niin kuin se tulee eteeni. Ja niin ettei tunne ohjaa elämääni vaan minä 🙂
Tein hyppäyksen tuntemattomaan silloin ja taas olen samassa pisteessä, tuntemattomassa mutta uskoen elämän kantavan. Kantoi se silloinkin !
Lämmöllä Maarit