Eikö aika riitä ikääntyvälle tai sairastavalle läheiselle?
Kun läheinen ikääntyy tai sairastuu, joutuvat omaiset ottamaan vastuun monien asioiden selvittelyssä kuten hoito-, siivous-, kauppa-asiat, lääkärikäynnit, apteekit yms.
Virastojen ja kuntien/kaupunkien sosiaalihenkilöt, tavoittaa puhelimitse vain päivisin 8-16 välillä tai niihin joutuu jonottamaan pitkään. Monen sosiaalipuolen virastolla tai kuntien/kaupunkien sosiaaliasioista vastaavilla henkilöillä on takaisinsoittojärjestelmä, joka ei välttämättä sovi juuri omaisen työpäivään ja aiheuttaa siellä ongelmia.
Kuljetukset, varsinkin kelakuljetukset vievät aikaa. Kuulen työssäni monesti tarinoita, jossa on vanhus joutunut odottamaan monta tuntia ilman vettä ja ruokaa kyytiä odotellessaan. Lääkärissä käyntiin saattaa hupsahtaa monta tuntia kuljetuksineen.
Monilla ikäihmisellä viikoittainen sosiaalinen kanssakäyminen jää kotihoidon pikaiseen käyntiin. Ulkoilemaan he eivät pääse ympäristön tai sairautensa vuoksi, voi olla myös etteivät uskalla lähteä. Kaikilla omaisilla ei kuitenkaan ole mahdollista irtautua kesken työpäivän/kotioloistaan moneksi tunniksi tai päästä käymään viikottain läheisensä luona.
Toinen ryhmä on jo valmiiksi ikääntyneet omaishoitajat, jotka eivät osaa ottaa apua vastaan ja kokevat tämän olevan heidän tehtävänsä. On upeaa että he toimivat omaishoitajana mutta miten on heidän oma jaksamisensa? Saattaa olla että juuri omaishoitajan oma sairaus jää häneltä itseltään/muilta huomaamatta kun itse hoidettavan sairaus on päällimmäisenä ajatuksissa.
Voi myös olla että omaiset syyllisyyden tuskissaan vetävät itsensä loppuun aina uupumukseen asti. Se taas ei palvele läheistäsi mitenkään. Päinvastoin, tilanne saattaa kärjistyä monellakin eri tapaa.
Me emme voi tietää miksi aikaa ei riitä tai emme kykene sitä antamaan eikä meidän tarvitse mutta näin vain yleisesti oletetaan omaisen velvollisuuden/vastuun tarkoittavan.
Ylen Paula Tiessalon artikkeli kertoo juuri mm. naisten uupumisesta koska me naiset useinkin ajattelemme että meidän täytyy jaksaa (olisikohan syy hormoneissa 🙂 ). Useinkin jos omainen on mies he eivät ota koko taakkaa itselleen vaan ulkoistavat osan.
Omaiset, omaishoitajat, ystävät, keskustelkaa rohkeasti tilanteesta ja eri vaihtoehdoista läheistenne kanssa. Vaihtoehdoista saattaa löytyä juuri hänen tarvitsemaansa apua ja näin saatatte keventää omaa huoltanne ja taakkaanne läheisenne hoidosta. On inhimillistä tuntea ettei jaksa, pysty, voi! Oli syy mikä tahansa, kukaan ei voi sanoa että se on velvollisuus.
Joskus apu on lähempänä kuin uskoitkaan .
